200 merimailia (370km) vastatuulta Suomen kivistä mutta kaunista rannikkoa auringonpaisteessa.
Formula 18, kahden hengen 5,5m pitkä kilpakatamaraani. Kuvia.
155 merimailia väyliä pitkin, toteutunut 203 merimailia (376km).
9% myötätuuleen, 70% vastatuuleen, 21% sivuvastaiseen. Paljon aurinkoa, vähän vesisadetta.
Reitillä yli 700 väistettävää kiveä/kivikkoa ja 150 matalikkoa. Navigoinnin kannalta tärkeitä merimerkkejä yli 430.
28.6.-2.7.2016, viisi purjehduspäivää, 6 pysähdystä.
459 vastakäännöstä, 64 myötäkäännöstä. Vesillä liikkeellä 35h.
Kymmeniä tuhansia saaria, satoja tuhansia luotoja, kiviä ja matalikoita. Kapeita sokkeloisia väyliä saarten välissä.
Viime syksynä melko pian käytetyn Formula 18 -kilpakatamaraanin hankkimisen jälkeen illanvieton ja saunomisen yhteydessä ilmoille nousi hullu ajatus: purjehtia sillä viettämään juhannusta Iniön viereen normaalin köliveneen sijaan. Hullu idea jäi vitsin tasolle muhimaan, mutta jalostui suunnanmuutokseksi: trailerilla Helsingistä Turunmaan saaristoon, ja purjehtien takaisin.
Syitä oli useita: on varmasti Juhannukseksi perillä, vallitsevat tuulet lupailivat myötäisiä ja reippaita vauhteja itään päin mennessä, ja aikataulut eivät sallineet riittävän aikaista lähtöä ennen Juhannusta.
“Hei vallitsevat tuulet on myötäisiä Helsinkiin päin, pääsee lujaa myötä- ja sivumyötätuuliin!”
Vene päätyi Juhannukseksi Iniöön ja liikkui lähivesillä Juhannuksena säiden salliessa.
Kaatumisharjoitusten jälkeen löytyi ensimmäinen ongelma: 10v vanhan veneen alkuperäisen isopurjeen korjausteipit olivat revenneet irti kaatuessa. Purje sai lisäteippiä jo saaressa.
Juhannuksen jälkeen alkoi kuumeinen sääennusteiden vahtaaminen, jännittäminen ja pakkaaminen. Ennusteista löytyi sopiva aukko ilman liian kovia tuulia, tyyniä päiviä tai ukkosia, joten lähtöpäiväksi varmistui tiistai.
Veneeseen mennyt tavaravuori. Telttaa, makuupusseja ja yhtä isoa vaatesäkkiä lukuunottamatta kaikki meni 13cm ponttoonirei’istä ponttoonien sisään purjehtimisen ajaksi. Tarkka pakkauslista on alempana.
Iniö-Nauvo-välille lähdettiin aurinkoisessa säässä hyvillä tuulilla — jotka kääntyivät lähes koko matkalle vastaisiksi. Isopurjeen teippaukset alkoivat pettää, ja purjeen repeäminen näytti uhkaavalta. 25nm matka Nauvoon vei 5 tuntia, kun purjetta piti varoa ja pitää liian löysällä. Nauvossa tyylikkään poijukiinnittymisen jälkeen alkoi purjeen ompeleminen lainaneulalla ja -langalla, ja teippien lisäily.
Nauvosta matka jatkui koko reissun teeman mukaisesti auringossa mutta vastatuuleen Helsingholmenin kautta Högsåraan. Lännessä lähes kaikki vastaantulijat ja ohittajat olivat ystävällisiä, moottoriveneet kiersivät vähän kauempaa (ja osa tiputti vauhdin pois liu’usta, että aaltoja tuli vähemmän) ja ihmiset heiluttivat takaisin iloisesti. Pidemmälle itään mennessä heilutteluihin vastaaminen väheni tasaisesti, ja “kyllä minä tuosta edestä vielä ehdin”-moottoriveneiden määrä nousi tasaisesti.
“Kyllä minä vielä tuosta purjeveneen edestä ehdin kun meen vaan läheltä ja lujempaa.”
Högsårassa lähdön kanssa tuli ennusteiden puolesta kiire — torstaiksi luvattiin sopivia sivutuulia ison selän ylitykseen (purjeisiin ei reivejä ole, eli kovemmalla tuulella mennään joko lujempaa tai kaadutaan), mutta pe-su niin kovia, että ylitys jäisi tekemättä, ja koko viikonloppu menisi odotteluun.
Torstaina aamulla lähdettiin intoa täynnä ennusteen sivutuuliin, jotka jämptisti pysyivät vastaisina, vaikka reitti kahdesti kääntyi 90 astetta: ensin etelään etelätuulella, sitten pitkään itään itätuulella, ja lopuksi Hangonniemen ympäri etelätuulella. Juuri Hangonselän lopuksi tuli uusi säärintama, joka toi mukanaan 11m/s tuulet ja 14m/s puuskat. Vieressä luovineelta isommalta köliveneeltä hajosi isopurjeen lukkoja ja köysiä, ja heidän matkansa kohti sataman suojaa jatkui moottorilla. Positroni pääsi turvaan karun, kivisen mutta kauniin Tullisaaren laituriin.
Tullisaaressa odoteltiin viisi tuntia sään tyyntymistä siedettäväksi. Eteenpäin kohti Byxholmenia lähdettiin yötä myöten 1,5m mainingeissa koko matkan ainoaan selkeään myötätuuleen — genaakkeri lensi kauniisti, ja tuplasi nopeuden 10 solmun tienoille. Perillä oltiin vasta pimeällä, ja kiinnittyminen oli tyylikkäästi kaverien veneen poijuköyteen. Tarjolla oli ruokaa, paljon kaivattu sauna ja telttaa lämpimämpi ja kuivempi yösija veneessä.
Seuraavana aamuna kaikki nukkuivat pitkään, ja molempien veneiden matka jatkui kohti Helsinkiä eri reittejä. Meillä tuulen tyyntymisuhan ja mahdollisten taukotarpeiden takia reittinä oli sisempi väylä, joka kulkee Barösundin kapeaa korkeiden saarten ympäröimää n. 5 merimailin ränniä. Kapeimmissa aivan tyynissä kohdissa yllätyksenä tuli virtaus: vesi virtasi jonkin verrankin vastaan, joten oli pakko turvautua melomiseen. Jakobshamnissa riemua riitti, kun viimeisen päivän ennusteet lupasivat vihdoinkin sivu- ja sivumyötäisiä tuulia.
“No nyt vihdoinkin saadaan tuulet joilla päästään lujaa perille, ei useamman eri mestan ennuste voi olla niin paljoa pielessä.”
Aamulla karvas totuus paljastui — tuuli oli kääntynyt vastaiseksi. Lähes koko 65km kotiin luovittiin jälleen: yhteensä 105 vastakäännöstä, keskimäärin neljän minuutin välein. Lopulta matkaa kertyi viimeiselle päivälle 100km, 8h yhteen menoon. Perillä HSK:lla nauratti, mutta jalat meinasivat pettää alta väsymyksestä.
Kartta ei näy? Avaa uuteen ikkunaan.
Reittisuunnitteluun ja vararatkaisuksi navigointiin oli laminoidut kopiot paperisista retkikartoista. Varsinainen navigointi hoitui pienellä käsi-GPS:llä, johon edellisenä iltana oli syötetty reittipisteet.
GPX-tiedostot:
Laitureihin ei voi mennä kylkikiinnitykseen. Sataman viereisessä lahdessa pohjoiseen päin on uimahiekkaranta, jolla on kauniilla säällä paljon käyttäjiä. Heti satamalaiturien vieressä on pieni puuslip soutuveneille, ja melko jyrkkään syvenevä hiekkaranta, jossa on sormenpään kokoisia pieniä kiviä, mutta melko tasainen hiekka. Varsinaisia telttailupaikkoja ei ole, itse nukuimme sataman viereisen minipuiston reunassa.
Laitureihin (roskalaituria lukuunottamatta) ei voi kiinnittyä muuten kuin ankkurilla tai poijulla. Lahden pohjassa on pitkä hiekkaranta, jossa on harvakseltaan isoja teräviä kiviä myös pohjassa. Etelätuulilla helppo meloa tyyneen rantaan. Telttailukelpoista aluetta ympäriinsä. Saaressa liikkuu vapaana uteliaita lampaita.
Puureunaista laituria johon saa kylkikiinnitykseen helposti on melko runsaasti. Ihan sataman vieressä on vähän mutapohjainen pitkä hiekkaranta, jossa on nyrkinkokoisia pyöreitä kiviä harvakseltaan. Ranta madaltuu todella aikaisin alle vyötärön syvyiseksi (välittömästi rantaa lähimpien poijujen jälkeen). Telttailukelpoista nurmikkoa heti rannan vieressä.
Laiturissa on puuhelma, joka on juuri ja juuri riittävän alhaalla. Viereistä väylää menee lujaa isoja moottoriveneitä, joiden peräaallot heittävät veneen puuhelman alle. Telttailla ei voi (eikä kai saakaan, luonnonsuojelualuetta).
Vain poijupaikkoja, kiviranta, joten kahlaamista/uimista ei voi välttää. Uimaranta on kivikkoa.
Ei voi kylkikiinnittyä. Paljon poijuja (n. 20m köysi tarpeen). Rannassa ei ole hiekkaa. Ravintolan edessä on lyhyt lisälaituri, johon voi laittaa kyljen kiinni jos tilaa on. Telttailuun suhtauduttiin positiivisesti, pihalla tasaista nurmikkoa.
Pakkaamiseen haastetta toi kaksi asiaa: ympäristö (kaikki kastuu), ja pakkausaukkojen koko (veneen rungoissa on tilaa vaikka kuinka, mutta ainoa keino päästä rungon sisälle on kaksi halkaisijaltaan 13cm reikää). Monen varusteen valintaan vaikutti koko: suurinta osaa retkeilyastioista ei voinut ottaa mukaan. Samoin mukaan mahtui vain pienin retkikeitin. Teltalle löytyi paikka genaakkeripuomilta ulkopuolelta (paksussa kuivasäkissä), ja trampoliinin päällä oli pienten makuupussien kuivasäkit, ja yksi iso säkki lämpimille vaatteille.
Veneilyvarusteet
Rantavarusteet
Vaatteet
Yöpyminen
Ruoka ja ruokailu
Sekalaiset
Jäit kaipaamaan lisää kuvia?
Jaa Facebookissa, Twitterissä tai Google+:ssa.